Sain tänään ehkä maailman ihanimman viestin, joka vuorostaa liittyi taas vähän ikävämpään asiaan. Äitini laittoi viestiä, että hänellä on kasvain rinnassa, jatkossa on vielä lisää tutkimuksia. Nyt kotitilanne on taas uudelleen käynnissä ja minun pitäisi tässä tilanteessa pärjätä omillani, ilman psykologin tukea.
Onneksi on ystävät. Onneksi yksi läheisimmistä ystävistä on kämppis. Onneksi on ystäviä, jotka laittavat viestiä, että saa soittaa, jos siltä tuntuu.
Päivällä kun sain sen viestin äidiltä, en jaksanut mitenkään reagoida. Siskon soittaessa asiasta (luuli etten tiedä) olin sitten kärkäs ja suhteellisen rauhallinen. Jossain muotoa on se hyöty, kun opiskelee terveysalalle, niin pystyy realisoimaan asioita. Kuten se, että kasvain ei tarkoita syöpää. Soppaan lisämausteena tulee äidin kaksisuuntainen mielialahäiriö, näyttelemisen taidot, suurentamisen taidot ja monet muut enemmän tai vähemmän hienot ominaisuudet. Vuosien aikana tulleiden "turhien" ilmoitusten takia en osaa tähän nyt vielä kovin vakavasti suhtautua. Äidillä on monta kertaa ollut syöpää ja ties mitä muuta, mutta ne ovat olleet äidin omia keksintöjä tai suurentelua.
Jotenkin minusta on tullut kyyninen näiden perheasioiden suhteen. En kykene kovin suurta empatiaa tuntemaan, tietysti on eri asia, jos isälle (veljelle) tai siskolle jotain tapahtuisi. Toki olen surullinen nyt siskon puolesta, jolle tulee lisää mietittävää ja murehdittavaa sekä veljeni ja isäni puolesta, jotka ovat kotona taas ottamassa kaiken vastaan.
Ajoitus tälle oli vaan hieman huono (milloin ajoitus olisi hyvä?), sillä olen vasta aloittanut tämän elämän psykologi-reissujen jälkeen. Tarkoituksenahan oli kokeilla omaa eloa näillä uusilla keinoilla ja uudella minällä. Katsoo minkälaiset tuntemukset huomenna on, että pitääkö pyytää vähintää puhelinaika.
Kyyneltä jos toistakin on nyt tullut päästeltyä, mutta en kyllä tiedä tarkalleen mitä kyynelehdin. Nyt kun ois se punkkupullo varastossa, niin ottaisin lasillisen ja menisin parvekkeelle istumaan.
Jatkan myöhemmin tuota omaisena olemisen käsittelyä, tämä oli tällainen välipostaus. Testausta tulee, mutta tästä selvitään. Olen päättänyt niin. En mene enää vanhaan. Testaukset tulevat vaan silloin, kun itsestä tuntuu, ettei ole valmis. Jokaiselle tapahtumalle on tarkoituksensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti