Ajatuksen liitoa...

En tiedä miten kirjoittaisin tästä aiheesta niin, että ihmiset ymmärtäisivät minua. En halua loukata tällä ketään (ymmärrätte tämän sanomisen ironian varmasti kun luette loppuun asti). Haluan puhua nimittäin siitä, milloin pitää antaa anteeksi pahantekijälle ja unohtaa? HUOMIONA: en tarkoita tässä mitään laittomuuksia ja erittäin pahoja tekoja, kuten esim. murhia ja raiskauksia, vaan sellasia asioita, joita tapahtuu normaalien ihmisten tavallisessa arjessa. Kun sanot väärällä tavalla, väärään aikaan - tai olet tehnyt jotain mitä ei olisi pitänyt, josta nyt toinen suuttuu tai loukkaantuu.

Useimmitenhan tällaiset tilanteet menevät niin, että toinen anteeksipyytää, toinen antaa anteeksi ja asia unohdetaan. Eikö?  

Mutta mitä sitten kun toinen ei unohda, mutta muistuttaa uudelleen ja uudelleen? Onko sillä, joka teon on tehnyt, niin oikeutta siihen, että asia unohdetaan tai jätetään taakse? 

Onko syylliseksi todetulla oikeuksia? (Tässä edelleen totean sen mitä alussa: koskee normaalin ihmisten normaaleja riitoja.)

On toisinaan näkökulmakysymys se, kuka on uhri, mutta jos oletetaan sellaisen olevan.. Niin uhri tuntee ikäviä tunteita ja hänellä on oikeus olla vihainen ja loukattu. Hänellä on oikeus saada oikeutta (anteeksipyyntö). Seuraavaan ei varmastikaan ole suoraa vastausta ja se on tilannekohtainen, mutta missä vaiheessa uhrilla on myös velvollisuus unohtaa ja jättää asia taakseen? Syyllinen on velvollinen pyytämään anteeksi, mutta milloin hänellä on oikeus anteeksiantoon ja unohdukseen/taakse jättämiseen? Tätä on mielenkiintoista käännellä, vaikka jauhan samaa asiaa koko ajan nyt tässä. 

Asiassa on hyvin monta puoltakin. Joskus tapahtunut teko muistuttaa jotakin aikaisempaa tai toimii katalysaattorina, jolloin se tekijä saa käriä turhan paljon tekemänsä teon vuoksi. Usein ei ymmärretä mistä vahva reaktio johtuu. Sama toimii sillä, joka on toiminut väärin. Hän voi tuntea syyllisyyttä teostaan, miettiä miksi itse teki niin, miksi tuntee tarvetta puolustautua (yleensä ensimmäinen reaktio). Ja tarina jatkuu edelleen..

Tämän voisi kääntää niin, että syyllisen pitäisi yrittää unohtaa se, että hänen tekoaan ei unohdettu heti?

Loppujen lopuksi kysehän on irtipäästämisestä..

Näiden asioiden tiimoilla,

Noita

Uusintaotos esittelystä

[Näin alkuunsa pienenä tietoiskuna, että kävin vähän läpi tuota tekstilistaani ja saatoin vahingossa poistaa julkaistuja tekstejä, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli poistaa luonnoksia. Näin ikkäänsä. Huutakaa, jos jotain etsitte, mistä tiedätte, että olen kirjoittanut.. Tämä päivä on hieman ollut sellainen, että mikään ei ole sujunut niin kuin olisi pitänyt. Maailmankaikkeus on nauranut minulle ja elämälleni sekä minä elämälleni ja maailmankaikkeuden huumorintajulle.]

Kirjoitan nyt uuden esittelyn itsestäni. 

Kuka olen: sekä irl että näin nettimaailmassa paremmin tunnettu noitana tai noita-akkana

Ikä: 27, jos muistan oikein laskea, hyvää vuosikertaa -86.

Horoskooppi: Oinas

Syntymäpaikka: virallisesti Pohjois-Pohjanmaalla, epävirallisesti vielä pohjoisemmasta (jos uskoo entisiin elämiin)

Tämän hetkinen sijainti: fyysisesti tällä kirjoittamishetkellä Helsinki, virallisesti osoite on Kokkolassa, henkisesti taidan olla maailmankaikkeuden erittäin pieni osanen - mutta osa suurempaa kokonaisuutta kuitenkin

Siviilisääty: virallisesti sinkku, epävirallisesti avioliitossa useammankin ihmisen kanssa (J, J ja T <3) ja unohtamatta muuta suurperhettäni, jonka yksi jäsen minulla on kunnia olla

Ammatti: virallisesti tuleva sairaanhoitaja -14

Harrastukset: eläminen pyörremyrskyssä, ravitsemus, erinäiset luontaisjutut (vaihtoehtohoidoiksi joku voisi sanoa)

Motto: mikä pahan tappaisi / Sinä päivänä kun lakkaat etsimästä, olet perillä

Miten muut kuvaavat minua: "Olet toisinaan ihan kaistapää, mutta huippu sellainen toki. <3" - M
"Mut joo, mehä Jn kanssa voitas täyttää siulle sit viks semmone lomakekkin et miehet tietää mihin ne ryhtyy ku sinuu haluu alkaa tapailee" - J & K

Erilaisia ominaisuuksia, jotka voivat olla pelkästään hyviä tai huonoja tai vaihdella tilanteen mukaan: luotettavuus, sanavalmius, huono kyky ottaa vastaan palautetta, keskittymiskyvyn puute, spontaanius, impulsiivisuus, mielialan vaihtelut (suutun nopeasti, mutta lepyn vielä nopeammin), itsepäisyys, liikkuvaisuus (adhd), auttavaisuus (joskus liiankin

Tiivistettynä: Noita, jonka elämässä on tapahtunut ja tapahtuu enemmän kuin ehkä joillain koskaan. Ikiliikkuja, joka nauttii matkalla olemisesta, päämäärällä ei niinkään väliä. Spontaani, impulsiivinen ja maailmaa rakastava olento. Helposti lähestyttävä, mutta sisimmältään hankalampi otus. Sydän rakastaa, mutta toisinaan pelkää. Luottaa elämän järjestävän asioita, mutta luottaa hitaammin ihmisiin, joita maan päällä kulkee. Henkinen olento, kiinnostunut kaikesta ns. ylimaailmallisesta ja luonnollisesta (vaihtoehtohoidot ym.). Pyrkii elämään tässä ja nyt. Sarkastinen ja pessimistinen, mutta kuitenkin elämään uskova. Ikuinen noita ja kulkuri, muuttuva sellainen.

- N.

Muutosta hyvässä kuin pahassakin

Nyt on koulun teoriatunnit lusittu ja jäljellä ei olisi paljoa, kunnes koittaisi tämän tytön valmistuminen johonkin ammattiin. Tekemistä on ollut niin opiskelujen kuin muidenkin asioiden tiimoilta, kuten yhdestä postauksesta olette voineet päätellä. Loppuviikko on ollut omistettu yhteiselle kämppisajalle ja omien akkujen lataamiseen. Tämä kaikki tekeminen ja liikkuminen hienoudessaan vaativat aina toisinaan sen, että pitää ladata akut, jotta jaksaa jatkaa.

Seuraavana urakkana on kahden viikon työputki ja sen jälkeen alkava harjoittelu, joka pitäisi päästä läpi, jotta kaikki sujuu kuten pitääkin. Kaikkien sattuminen taas yhteen pötköön ja saumaan tässä hieman rasittaa, mutta sen tiesin jo valmiiksi keväällä. Tämän syksyn ei ole ollut tarkoitus olla hiljentymistä talvea ajatellen, vaan nyt on ollut sitä loskaa ja lehtien haravoimista ihan tässä omassa elämässä. Syystöitä. 

Muutto on toisaalta ihanaa ja toisaalta se herättää jo valmiiksi sellaisen tunteen, että kun voisi juosta vaikka Siperiaan karkuun (ehkä joku lämmin paikka olisi parempi, Espanjaan jonnekin?). Olemme nyt Jn puolen perheen ja tuttavien armoilla tässä muutossa. Se on hyvin hankalaa minunlaisen luovuttaa tässä asiassa ns. valtaa ja antaa muidenkin osallistua. Luottaa toisiin, että kyllä ne asiat hoituvat ja vielä ajallaan. 

Haluan vaikuttaa siihen, millä tavalla, missä vaiheessa ja milloin hyppään sinne tuntemattomaan?

Kun tulen Helsingin töistä, niin meillä on neljä viikkoa tosiaan aikaa järjestää itsemme kunnolla Helsinkiin. Tuona neljän viikon aikana pitäisi tietää minne muuttaa, tehdä järjestelyjä itse muuttoilmoituksista lähtien, sopimuksien irtisanomisia ja uusien sopimista jne. Tämän lisäksi on tulossa vieraita, pitäisi tehdä harjoitteluun liittyviä tehtäviä, tehdä ja päästä läpi tentti ja hyvällä järjestää toinen tentti joulukuulle Helsinkiin (tieto pääsinkö tentistä läpi, pitäisi tulla piakkoin). Unohdinko jo mainita opparin? Ja sen, että olisi hyvä näyttää muultakin kuin stressaantuneelta zombilta harjoittelussa?

Tänään heräsin siihen, että minulle yritti fibrokivut päälle, vinkkinä varmaan yläkerrasta, että voisi vähän miettiä asioita. Olen tänään sitten yrittänyt lievittää omaa stressitasoani (ja kipuja) liikkumalla sekä tekemällä paljon. Kävin hakemassa varastostamme kaikki laatikot ja muut tavarat tänne kämppäämme ja olen aloittanut omien tavaroiden läpikäymisen. Olen pakannut niitä tavaroita jo valmiiksi, joita tiedän, ettei tarvitse ennen muuttoa. (Sekä ne ovat kyllä löydettävissä hyvin, jos tulisikin yhtäkkinen tarve jollekin.) Olen saanut jotain energiaa ja stressiä purkaa siihen. Aloitin sitä hieman jo eilen ja tänään olen jatkanut. 

Täytyy itseään "kehua" siitä, että tämän muutto tulee sisältämään paljon luopumista. Yllättävän monista tavaroista olen valmis luopumaan. Haluan mennä Helsinkiin toki vähällä tavaramäärällä, mutta myös aloittaa taas uudelta tyhjältä pöydältä. Samalla tämä muutto taitaa olla itsensä puhdistamista.

Olen valmis luopumaan vanhasta ja menemään kohti tuntematonta.

Kyllähän sitä jokainen vähän jännittää (ja stressaa) ennen benjihyppyä?

- N