Update part 2

Täällä ollaan taas. Viikko päättyi harjoittelussa ennalta aikaisemmin ja ei niin halutusti. Sain kuulla tänään, että huomenna paikalla ei ole kuin päivystysryhmä, joten pitää ensi viikolla ahkeroida entistä enemmän harjoittelussa - siis kohta melkeinpä asun sairaalassa :D

Mutta paljon on hienoja asioita tapahtunut: olen saanut positiivisia kokemuksia harjoittelussa ja olen opetellut uusia kohtaamistapoja pelkoihin tai asioihin, joiden suorittamiseen on kynnys suurempi. Kyse on sh:n kädentaitojen ja tietotaidon opettelusta, mutta se on hyvin sovellettavissa muuallekin. Myös nöyryyden ja kiitollisuuden muistaminen on taas listalla käytössä ahkerasti.

Sain tänään siis lääkäriltä kiitosta opparin aiheesta ja hän jopa lupautui, että saan olla asian tiimoilta häneen yhteydessä, jos tulee jotain ongelmaa. Siitä tuli oikein loistava mieli ja hyvällä tapaa sain lisää painetta siihen, että suoritan ja teen tuon opparin hyvin. Nöyryyttä ottaa vastaan hyvät asiat sellaisina kuin ne ovat - kuitenkin ilman antamatta niiden nousta päähän väärällä tavalla.

Kiitollisuus muistuttelee itsestään monien hyvien hetkien ja oivallusten kautta. Olen kiitollinen elämästä ylipäätään, mutta tänään oli kiitollinen siitä, että saan opiskella tällä alalla ja tehdä ihmisläheistä työtä. Olen kiitollinen siitäkin, että saan oppia. Kiitollinen olen siitäkin, että näen asialleen omistautuneita lääkäreitä, jotka saavat inspiroitumaan jostain tuberkuloosista!

Tarkoituksena taas alkaa syödä vähän paremmin ja järkevämmin, pääsi vajaan viikon ajaksi menemään huonomman puolelle. Ravitsemuksella on yllättävän suuri merkitys siihen miten se kroppa ja mieli jaksavat. Tulikin mieleeni, että voisi käydä hakemassa pakastimesta raakasuklaata. Suosittelen kaikille.

Viikonloppuna olen taas yksin kämpässä, joten tekemisen "puutetta" varmasti löytyy ja sitä mukaa voisi jotain teemaakin taas käsitellä eteenpäin :)

Update

Kirjoitan näin pikaisesti tänne, tarkoituksena kohta mennä kämppiksen kanssa pelaamaan uusinta Haloa (4). Olen juuri tässä illalla tullut kotiseuduilta, jossa kävin tekemässä ehkä joidenkin mielestä raa'an teon. Viime viikon ja tämän viikon aikana tein sen päätöksen, että katkaisin toistaiseksi välini kotiin, lukuunottamatta siis siskoani. En täällä halua niin yksityistä asiaa alkaa käsittellä.

Tässä kohdin suurin kiitos kuuluu ystäville, jotka ovat olleet minun tukenani. J ja T - olette suurimpia rakkauksiani, jos ette ole tienneet sitä. (Tuossa tuli myös toinen tärkeä päivitys eli se, että olen saanut "takaisin" ystäväni T:n. Joskus pieni tauko voi tehdä hyvää.)

Huomenna minulla on alkamassa 11 viikon harjoitteluputki, joka kattaa 3 eri harjoittelua. Tiedossa on myös tekemistä opparin kanssa, sillä kävin pe keskustelussa ja nyt vasta alkaa itse työ, joten kiirusempaa voi pitää. Liian kiirettä en anna tulla ja uskoisin, että tuo kämppiskin kyllä sanoo, jos alkaa liian lujaa mennä.

Mutta pysykää linjoilla - päivittelen lähipäivinä paremmin taas :)

Onnellisuus

Maanantaina onnistuin saamaan itselleni pitkään aikaan todella voimakkaat nivelkivut. Välillä olin niin kipeä, että en halunnut liikkua. Seuraavana päivänä soitin koulun terveydehoitajalta sairaslomaa ja sen jälkeen onkin päivät menneet lepäillen. Eilen aloin olla vähitellen jo paremmassa kunnossa, mutta pari päivää tuossa melkein sohvan pohjalla meni lepäillessä ja "sairastaessa".

Nuo kivut veivät nopeasti pohjalle, muistuttivat tärkeistä asioista. Muutaman kerran tuli kyyneltä vieritettyä kipujen ja koko tilanteen vuoksi. Olen kuitenkin aktiivinen ihminen ja minulle liikkumattomuus on pidemmällä aikavälillä suurta tuskaa. En myöskään voi kipujen aikana kirjoittaa vaikka tätä blogia, sillä jokainen nivel on kipeä ja kirjoittaminen ei auta ranteen ja käsien nivelten tilannetta. Viimeksi yhtä pahoja kipuja minulla oli keväällä.

Kivut tosiaan veivät sinne pohjalle ja pari päivää makasin sohvalla, katsoin televisiota ja mietin elämää. Keittiössä käydessäni saatoin katsoa ulos ja miettiä, että mitä järkeä tässä elämässä ylipäätään on. Mieli oli apea ja mietin, että minkä takia ylipäätään haluan nousta sieltä sohvalta ja nauraa, olla onnellinen ja iloinen - eikö olisi helpompaa vaan luovuttaa?

Yleensä olen onnellinen, iloinen ja tyytyväinen elämääni, mutta tosiaan tulee hetkiä, jolloin kyseenalaistan kaiken. Nyt olen jo lopettanut kyseenalaistamisen ja olen jälleen normaali itseni, jos niin voi nyt hienosti sanoa. Suurin oivallus mitä sain näinä kyseenalaistamisen päivinä on se, että onnellisuus on hetkissä. Onnellisuus ei ole tuolla kaukana tulevaisuudessa tai menneisyydessä ja menneisyyden haamuissa. Se on tässä ja nyt. Tähän mielestäni liittyy myös se, että osaa olla tyytyväinen siihen, mitä itsellä on, eikä vain haamuile menneisyyden tai tulevaisuuden perään.

Elämä on tässä ja nyt. Pitää nauttia jokaisesta hetkestä. Jos murehdit sellaisia asioita, joihin et voi vaikuttaa, voit kadottaa hyvin jotain silmiesi edestä. Joillekin asioille pitää antaa aikaa ja katsoa, että jos tulevaisuus vielä tulee eteen, niin siellä saattaa jotain ko. asialle tapahtua - tai sitten ei. Ei pidä liikaa tarttua yksittäisiin asioihin. Esimerkkinä voi olla vaikka se, että olen aina toisinaan ollut yhteydessä ehkä rakkaimpaan exääni. Voisin koko ajan miettiä, että mitä hänelle kuuluu, milloin voimme tavata ja mitä hän ajattelee minusta jne. Mutta samaan aikaan asun samassa asunnossa ihana ihmisen kanssa, joka on yksi läheisimmistä ystävistäni ja kantaa nimeä 'elämäni nainen'. Jos miettisin ja murehtisin minua ja exääni, saattaisin menettää hienoja hetkiä ystäväni kanssa - tai jonkun muun ihmisen kanssa. Joten nyt vaan nautin niistä hetkistä, mitä eteen tulee. Ehdin miettiä exääni liittyviä asioita sitten kun juttelen hänen kanssaan seuraavan kerran. Asiat tapahtuvat niin kuin niiden on tarkoitus.

Elämän ihanuus ja onnellisuus on hetkissä, kuten esimerkkinä hyvä musiikki: Linkin Park - Living Things.