Lisäys

Suosittelen tätä erittäin lämpimästi kaikille - laittaa miettimään asioita ja omia ajatuksiaa, ajattelutapojaan.

Laittaa miettimään elämää.


http://areena.yle.fi/tv/1689294

Tätä ja tulevaa vuotta

Pahoitteluni siitä, että blogi oli hetkeen aikaa tauolla. Blogin pitäjä tarvitsisi taukoa, lomaa vähän kaikesta, joten sillä jäi tämäkin rannalle odottamaan vuoroaan.

Taukoa tästä blogista siivitti myös se, etten tiennyt mitä olisin tänne enää kirjoittanut. Tuli sellainen mietinnän paikka, että mitä haluan paljastaa muille ja mitä pitää itselläni. Ei koske pelkästään sitä, mitä kirjoitan täällä blogissa, vaan myös sitä, mistä asioista kerron ystävilleni. Ennen olen kertonut suurin piirtein kaiken, mutta viime aikoina on tullut tunnetta, että haluan pitää jotain ihan vain itselläni. Haluan pitää itselläni jotain omaa ja en (enää) koe tarpeelliseksi kertoa jokaisesta tapahtumasta (sekä ajatuksista) - niitä kun elämässäni riittää ihan tarpeeksi. Jos jätän muutaman välistä, niin tuskin siinä ystävät ja tuttavat menettävät paljoa! Ne tärkeimmät tulen kyllä aina tarinoimaan ja jakamaan muille.

Olen nyt tosiaan ladannut tämän joulun ajan akkujani ja tiivistänyt sekä nollannut vanhaa. Rankka vuosi on takana, mutta hieman näkyy tulevassa vuodessa valoa. Yritän lähteä positiivisella asenteella liikkeelle.

Haluan hyvässä seurassa katsella tähtitaivasta ja hymyillä. Ja vähän tanssia.

Tämä vuosi tiivistettynä: kiitos ystävät. En tiedä kuinka monta kertaa olen sanonut tai olen jättänyt sanomatta, mutta olette elämäni valoja ja enkeleitä. Rinnalla hetken kulkeneille tai niille, joiden kanssa on vain muutaman sadasosasekunnin verran elämän polut kohdanneet: kiitos teille, että olette olleet juuri siinä hetkessä. Monia kauniita hetkiä on jaettu.

Uskoisin blogin päivittymisen jatkuvan paremmalla vauhdilla tuossa ensi vuoden puolella, tosin voi ehtiä jokunen postaus vielä tämän vuoden puolelle. Sen elämä näyttää, nyt aion vaan nauttia elosta, ystävistä, hyvästä ruoasta, rauhasta, levosta, ilosta, hymyistä ja monista muista asioista.

Katsoin jokin aika sitten Seitsemännestä taivaasta (löytyy ylen sivuilta) Satu Salosen tarinan. Hän kertoi siinä, että pitää muistolaatikkoa. Siihen voi kirjoittaa hyviä hetkiä ja tapahtumia. Hän totesi, ettei hänen tarvitse käydä siellä - riittää tieto siitä, että sellainen on olemassa. Mielestäni erittäin kaunis ajatus. Joskus ne hyvät, kauniit ja iloiset muistot tuppaavat unohtumaan. Elämässä kuuluu kuitenkin olla niitä synkempiäkin tapahtumia, ajatuksia ja jaksoja. Uskon (jos niin voi sanoa) pimeään ja valoisaan puoleen - ilman toista ei ole toista.

Näillä ajatuksilla hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille tasapuolisesti.

Itsetuntemus

 Olen saanut paljon (tai muutamilta) palautetta, että olen ollut rohkea, kun uskalsin katkaista välit perheeseeni ja heittää pallon heille. Lähin tätä yksi ilta miettimään ja leikkimään taaksepäin. Lopulta päädyin itsetuntemukseen. Tunne itsesi - fraasi taitaa olla aika tuttu monille.

Mutta miten päädyin välien katkaisusta itseni tuntemiseen?

Voisin kertoa suurta tarinaa siitä, että miten kaikki on syntynyt 26 vuoden kuluessa, mutta se vasta vaatisi sen kirjan kirjoittamisen, joten jätetään se homma nyt tällä erää. Sen jälkeen kun otin elämääni vahvemmin mukaan henkisyyteen liittyviä asioita, olen tehnyt töitä itseni kanssa. Viime keväänä päättynyt sairastelu oli kuitenkin se toistaiseksi suurin urakka, joka kehitti ja muutti minua suuresti. Olen toisin sanoen opetellut uudestaan ajattelutavat ja oppinut tunnistamaan energioita ja tunnetiloja itsessäni.

Esimerkkinä tänä aamuna tapahtunut tapahtumaketju: herään harjoitteluun klo 6:00 ja huomasin vessaan mennessä, että kämppikseni on vielä hereillä. Olen (ollut välillä huolissani hänestä ja) muutenkin huolehtinut, enkä yhtään pitänyt siitä, että hän oli vielä tuohon aikaan hereillä. Herätin hänet nimittäin juuri eilen juuri sen vuoksi, että hän saisi unirytmiään takaisin. Joten aamulla kun huomasin, että hän on vielä hereillä, mietin, että pitäisikö minun sanoa mitä ja miten. Lopulta ärähdin hänelle ovenraosta, että kun kerran on niin paljon energiaa (=valvoa), niin voi sitten tänään tiskata.

Aamulla mietin pitkään ennen kuin sanoin mitään, sillä olen huomannut miettimisen poistavan paljon turhia sanoja. Tunnistin saman tien myös sen puolen itsessäni, joka haluaisi kontrolloida ja määrätä. Samalla kuitenkin siellä seassa oli kuitenkin sitä normaalia huolehtimista. Soppaan mahtui sekin, että tiedän hänen hyvin osaavan päättää itse nukkumisistaan ja koko elämästään. Tajusin senkin, että aamut eivät ole parhaimpiani kommunikointihetkiä, varsinkin kun on herännyt kylmästä huoneesta. Näin pienessä asiassakin löysin paljon puolia itsestäni. Tästä jos lähtisi vielä eteenpäin, niin voisi lähteä miettimään vaikka sitä, miksi haluan kontrolloida.

Juuri psykologilla olen käynyt läpi syitä, miksi haluan tehdä mitäkin, vaikka sitten sitä kontrollointia. Olen syvissä vesissä käynyt ne käsittelemässä ja nostamassa esille. Huomioitavaa tässä on kuitenkin mielestäni se, että olen tehnyt sen omasta halustani ja innostuksesta. En usko, että tällaisesta prosessista on välttämättä hyötyä, jos ei halua muuttua. Jos myöntää itselle, ettei halua muuttua, niin sen jälkeen voi miettiä syytä. Onko taustalla pelkoa, huonoja kokemuksia, tuen puutetta, jotain muuta? Joskus on otettava se potku persuuksiin ja kohdattava pelot.

En väitä, että itsensä kohtaaminen suoraan, ilman maskeja ja pinkkejä laseja olisi helppoa. Olen joutunut kohtaamaan ilkeitä asioita, joita on tapahtunut minulle ja joille ne voi mitään. Olen katsonut silmiin omia tekoja, jotka välillä ovat olleet niin ala-arvoisia, että on kestänyt pitkään ymmärtää ja antaa itselle anteeksi. Elämä on kuitenkin sen arvoista, että teoistaan kannattaa ottaa oppia (ja tarvittaessa muuttaa taktiikoitaan), mutta myös jättää ne käsittelyjen jälkeen taakseen. Menneisyydessä, katkeruudessa, surussa ja muissa negatiivissa asioissa saa välillä olla, mutta niiden kautta ei kannata elää.

Ennen kuin tein ratkaisuni perheeni suhteen, kävin keskusteluja terkkarin, psykologin ja muutamien perhetuttavien kanssa. Halusin sillä varmistaa, että ajattelutavassani ei ole mitään sekoamiseen viittavaa ja en nyt ole tekemässä mitään hätäratkaisua, kun en halua kohdata jotain. Psykologi totesi jälkikeskustelussa, että olen hyvin realistisesti käsitellyt asioita ja tiedostan mitä olen tekemässä.

En voi korostaa sitä enempää, että ilman itsetuntemusta en olisi kyennyt sellaiseen päätökseen. Väitän kuitenkin, ettei ihminen koskaan täysin tunne itseään, aina löytyy uusia puolia. Jälleen kerran saapuu se ajatusmaailman valitseminen kohdalle: miten käsittelet uudet puolet itsessäsi.

Piirteiden hyväksyminen tai jonkin asian hyväksyminen - ei välttämättä ole aina mikään lyhyin projekti. Jotkin asiat ovat helpompia käsitellä ja hyväksyä kuin toiset. Elämässä paljon on kyse kultaisen keskitien löytämisestä: ei saa elää menneisyydessä, mutta itsensä ja menneisyytensä on tunnistettava, jotta voi elää tässä hetkessä täysillä. Se on sitä kokeilemista ja omien rajojen etsimistä, mutta samalla se on sitä rajojen rikkomistakin. Mitä, milloin, miksi ja miten - sanat ovat hyviä kun on jokin ongelma tai asia, jonka haluaa muuttaa.

Näillä mietteillä jatkan taas tuota opiskelua ja palaan toivottavasti blogin pariin jo viikonloppuna :)