Muutimme keskiviikkona, kuten kävin tänne kirjoittamassa. Muutto kesti 7 tuntia ja 6 kuormaa kuljetettiin. Suurin kiitos muutosta kuuluu isälleni, vaikka hän meitä ansioituneesti juoksutti sen 7 tuntia (ilman kunnollisia taukoja) ja tuon päivän jälkeen jalat ovat tähän päivään asti huutaneet hoosiannaa. Molemmissa asunnoissa kun on portaita ja ei hissiä. Hyvät treenit muutossa saa ainakin aikaan, jos ei muuta. Katsotaan milloin pääsee kävelemään niin, etteivät jalat huuda kivusta.
Mutta isälleni kiitos näin nopeasta muutosta, pääsin pois homeasunnosta sairastamasta/sairastumasta!
Isä totesi, että tavaraa on aivan liikaa. Itsekin totesin tavaroita purkaessa, että tottahan tuo on osittain ja yritän taas vähäsen poistella tavaraa. Naureskelin melkein itsekseni tänään, kun mietin, että miten sitä saa joihinkin asioihin ja tavaroihin tunnesiteitä, joiden vuoksi niistä ei tahdo luopua. Huomenna aloitan tavaroiden läpikäymistä - jälleen kerran . ja katson mitä vielä saa poisteltua.
Huomenna on muutenkin paljon tekemistä, sillä pitää vielä asuntoa yrittää järjestellä kuntoon. Laatikoita vielä löytyy, suurin osa tyhjiä sellaisia, jotka odottavat reissua ullakolle. Muutama täydempi laatikko pääsee myös ullakolle odottamaan käyttötarvetta. Sitten on joidenkin tavaroiden putsaamista (aiemmassa asunnossa likaantui paljon astioita ym. - kiitos vuotavien kattojen, joita ei korjattu), mattojen käyttämistä parvekkeella ja laittamista paikoilleen jne. Monet tavarat etsivät paikkaansa vielä ja varmasti kestää kuukausia ennen kuin kaikki ovat oikealla paikallaan. Joitakin asioita pitää ostaa, kuten ruokapöytä ja tuoleja, verho... Mutta: katto ei vuoda, ei hometta, huolehditaan asuntojen kunnossapidosta ja täällä on vielä parveke! Olen todella tyytyväinen tähän asuntoon.
,
Näin taas muutama yö takaperin unta raskaudesta, synnytyksestä ja uudesta lapsesta, joten katsotaan mitä muutosta on tulossa. Elämä näyttää aika ihanalta näin muuton jälkeen - pienestä se ihminen on tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti