Täällä taas ollaan.. On monena iltana ollut tarkoitus tänne kirjoitella, mutta aina on tullut jotain muuta, kuten esimerkiksi väsymys tai leffan katsomista. Mitään suurta ei ole tapahtunut, yritän pärjäillä täällä hienossa homeasunnossa (etsimme kyllä koko ajan asuntoa) ja yritän myöskin valmistua ajoissa eli pitäisi tehdä opinnäytetyötä. Toim. huom. pitäisi tehdä :D  Vieläkään en ole saanut luettua Myssin Hengen anatomiaa, vaikka se on tuossa ns. yöpöydällä ollut jo pidemmän aikaa. Jotenkin tässä enemmän tai vähemmän sairastaessa on tullut sellainen olo, että en halua lukea, mitä syitä omankin sairastelujen taustalla on ollut ja on. Tosin en muista, sanoinko aiemmin, niin joskus fyysinen vika on ihan fyysinen vika tai sairaus. Eli toisin sanoen syytän tätä helvetin hometta aika monesta asiasta. Mutta kyllä tämä tästä vähitellen.

Olen monena päivänä pohtinut sellaista asiaa kuin tulkinta, miten ihmiset tulkitsevat toisiaan (ja elämän tapahtumia, mutta siitä ei nyt enempää). Kuinka nopeasti teemme päätelmiä eleistä, ilmeistä ja sanoista ja kuinka hyvin annamme yksipuolisen tulkinnan vaikuttaa meidän päätelmiin. Olen tänä vuonna pari ihmissuhdetta nähtävästi haudannut tai ainakin varikolle vienyt osittain kyseisen sanan ja siitä seuranneiden tapahtumien takia. Niille, jotka tuntevat minut, voin sanoa, että tällä kertaa se en ole ollut minä, joka on (yli)tulkinnut.

Edellisestä lauseesta pääsen näppärästi siihen, että olen kyllä aiemmin ollut (toivottavasti en niin enää) tunnettu draamakuningattaren loisteliaisuudestani. Ylitulkitsin ihmisiä ja jopa heidän lähettämiään viestejä, parhaimmillaan viestistä analysoin pilkut ja pisteet. Tein tätä vielä muutama vuosi sitten aika hyvin. Onneksi elämä on vähän paremmalle tielle vienyt.

Ihmisten tulkinta on taitolajinsa ja sitä voi käyttää hyvin monella tavalla jopa äärimmäisyyksiin asti. Voisi sanoa, että minulla on jonkinlainen taito tullut tulkintaan, perhe-elämä synnytti minulle aikoinaan hyvin herkät tuntosarvet. Noiden tuntosarvien avulla olen monta kertaa yllättänyt itseni ainakin. Nykyään harvemmin enää sanon mitä tuntosarveni löytävät, toisinaan käytän löydettyjä asioita tavallisten asioiden selvittämiseen. Saatan vaikka kysyä, että mitä toiselle ihmiselle kuuluu, jos olen jotain vähän epäilyttävää huomannut. Ennen saatoin sanoa suoraan, että "olen huomannut/aistinnut/tuntenut" tms., joka yleensä aiheuttaa ihmisillä muurien pystyttämistä ja paniikkinappulan painamista. (Näitä tarinoita olisi paljon kerrottavana, minkälaisia tapahtumaketjuja on syntynyt, kun olen käyttänyt rajummin tuntosarvieni aistimaa tietoa. Ne tarinat kuitenkin nyt jätetään toistaiseksi kertomatta.) Toisaalta ymmärrän ihmisiä hyvin, sillä ihmisillä on paljon asioita, jotka he haluavat pitää omanaan. Jos toinen ihminen yhtäkkiä sanoo ääneen sen asian, minkä olet pitänyt vain omanasi tai huomaat hänen löytäneen sinusta jotain sellaista, mitä et ole myöntänyt (tai et halua) olevan olemassakaan, niin tottakai se järkyttää ja säikyttää.

Sitten oma lukunsa, jotka osittain liittyvät aiheeseen, ovat ne, jotka osaavat lukea sinua kuin avointa kirjaa. Minulla on vielä sellainen ihminen kämppiksenä. Kämppikseltäni pystyn hyväksymään sen, että hän osaa helkutin hyvin tulkita minua ja välillä tuntuu, että hän tuntee minut paremmin kuin minä itse. Olemme näistä asioista monesti puhuneet ja uskon, että hän tietää sellaisia asioita minusta, joista ei tule koskaan sanomaan ääneen. Onneksi minäkin pystyn tulkitsemaan häntä. Kuitenkin on kestänyt ystävyyden alkuajoista melkeinpä näihin päiviin asti se, että olen oppinut pitämään tietojani itselläni. Kuinka monta kertaa olen onnistunut yrittämään meidän ystävyyden tuhoamista näillä tulkinnoillani. Nykyään olen (ehkä) asteen verran fiksumpi.

Kyse on siitä, miten taitoa käyttää. Nykyään tietojeni avulla välitän hänestä entistä enemmän sellaisena kuin hän on. (Tässä muuten hyvä kuvaus kämppiksestäni: Eevokit :P)

Hauskuutena tässä koko asiassa on se, että tällaisia asioita ei voi todistaa välttämättä tosiksi. Monet ihmiset pistävät juuri sen mainitsevani muurin eteen tai painat paniikkinappulaa ja juoksevat karkuun. Taitolaji on oppia tunnistamaan, että mikä tuntosarvien tuoma tieto on oikeaa ja mikä omaa halua nähdä jotain.

Sen kuitenkin sanoisin, että saa käyttää taitoa hyväksi kyllä, mutta muistakaa, että toisinaan asioihin on parempi ratkaisu: kysyä, toimia, ottaa selvää, sanoa suoraan, olla hiljaa, antaa aikaa, antaa uusi mahdollisuus, hyväksyä että on asioita, joista ei puhuta.. Meille on onneksi suotu yhteinen kommunikaatiokeino. Jos toinen ihminen ei halua vastata sinulle, voit tehdä tulkintasi siitäkin, mutta suosittelen miettimään useamman kerran, lähdetkö sotimaan asian tiimoilta. Kannattaa punnita tarkoin mitä sillä tavoittelee ja minkä takia.

P.S. Toinen huumoripläjäys: olemme katsoneet kämppiksen kanssa Star Warseja ja olen aivan rakastunut tähän hahmoon. Jos ette ole katsoneet kyseisiä leffoja, niin katsokaa ja rakastukaa. Ne, jotka ovat katsoneet leffat, ehkä ymmärtävät kun sanon, että tämä kertoo jollain tavalla minun kieroutuneesta huumorintajustani (ja elämänfilosofiastani) - eli siis:R2-D2.

P.P.S Jotta elämä olisi tasa-arvoista, niin sanottakoon, että kämppiksen mielestä olen kuulemma tämä: JarJar Binks :P