Asenne, suhtautuminen, valinta

Parhaimmillaan minulla on ollut täällä viisi postausta, joista kolme on julkaistu. Toisin sanoen, on ollut paljon luonnoksia, joita en ole loppujen lopuksi julkaissut ollenkaan. Olen miettinyt erilaisia keinoja kuvailla tätä minun tapaani ajatella ja nähdä maailmaa, vieläkään en ole päässyt täyteen varmuuteen siitä parhaimmasta ja selkeimämstä tavasta. Jotain täytyy kuitenkin kokeilla ja jopa julkaista.

Kokeilu lähtekööt liikkeelle.. nyt...

Monta päivää olen siis toisin sanoen kuluttanut aikaani siihen, että olen kiertänyt henkisyyteen liittyviä blogeja ja sivustoja sekä keskustellut ja väitellyt itseni kanssa henkisyydestä. Lopulta sain erään ihmisen avulla muistutuksen ja oivalluksen... Eli itselleni henkisyydessä on enemmän tai vähemmän suhtautumisesta ja asenteesta. (Koen, että noilla kahdella sanalla on pieni vivahde-ero, jonka vuoksi käytän molempia.) Suhtautuminen voi koskea mitä tahansa osa-aluetta mitä ikinä voi keksiä. Miten suhtaudut elämässäni eteen tuleviin asioihin? Eräänä päivänä, juuri ennen töiden loppua, päätti Esteri tarjota rankkasateen ja eihän minulla ollut (eikä ole missään) sadevarustusta. Pienen hetken mielessä kävi sanat 'voi helvetti', mutta lopulta minulla oli hyvin hauskaa kun kävelin bussipysäkille ja ulkoisesti näytin siltä, että oisin voinut osallistua märkä t-paita -kisaan. Kiittelin Esteriä siitä, että virkisti minun iltaani rankan työpäivän jälkeen.

Toisena esimerkkinä voidaan pitää tämän päivän vitutus-hetkeäni. Sain tietää yhden asian liittyen äitiini ja siitä lähti liikkeelle ahdistuksen ja vitutuksen yhdistelmä, jota purin muutamalle ystävälle. Ennen olisin ollut pitkään ahdistunut ja olisin näyttänyt siltä, että parin kilometrin varoalue on tarpeen. Olen opetellut ottamaan tunnetilat saman tien vastana sellaisina kuin ne ovat. Myönnän ja hyväksyn ne. Useimmiten ne menevät ohi samantien tai ainakin pahin myrsky katoaa pikapikaa. Se on itsensä opettelua. Tiedän missä tilanteissa minun on hyvä käydä asia itsekseni läpi ja milloin pitää sanoa jollekin. Olen opetellut itselleni nauramisen taitoa myös, suosittelen lämpimästi. Tänään lopulta nauroin jo omalle vitutukselle - tai paremminkin sille syylle, josta syntyi vitutus.

Jokainen ihminen tietää sellaisen yltiöpositiivisen ihmisen, jolle kaikki on kivaa, hauskaa ja mielenkiintoista, vaikka sataisi kiviä ja viikatemies olisi tulossa hakemaan helvettiin. Minua tuntevat tietävät, että minusta ei saa tuollaista kuin ehkä taikuuden, hulluuden, huumeiden ja väkivallan yhdistelmällä. Äitini päätti tuossa keväällä ja alkukesästä sekoittaa kokonaan perheeni ja sekoilla pitkin maita ja mantuja. Aiempi minä olisi huolestunut ja ahdistunut niin, että olisin unohtanut itsensä. Nykyään ajattelen esim. äitini kohdalla niin, että en voi tehdä mitään hänen puolestaan, joten minun on turhaa huolehtia ja lopettaa elämistä. Totta kai muistan asian, mutta en vatvo sitä, enkä anna sen vaikuttaa omaan elämääni. Toivon hänelle parasta ja jos joskus tulee tilanne, että voin auttaa häntä, niin teen sen.

Elämä kantaa loppujen lopuksi, eikä tuo kenenkään eteen sellaista, mistä ei voi selvitä. Tapahtumat voi ajatella oppipaikkoina. Minulle elämä on tuonut tapahtumia niin hyvin, että muillekin olisi riittänyt. Olen usean ihmisen kanssa puhunut siitä, että jo tähän astisesta elämästäni saisi kirjan. Jos elämä jatkuu samaan tahtiin, niin voisi tulla useampikin kirja kirjoitettavaksi ja muille luettavaksi. En  näe syytä olla katkera sille korkeamalle taholle, joka suonut minulle tällaisen tarinan.Katkeruudella ei pääse pitkälle, se syö vain ihmistä sisältäpäin ja vie elämäniloa. Enkä pysty enää vaikuttamaan menneisyyteni, joten turhaan sitä murehdin ainakaan. Voin kuitenkin vaikuttaa tähän hetkeen.

Muistakaa, elämä on tässä nyt - ei tulevaisuudessa tai menneisyydessä. Joka kerta voit valita uudelleen.