Siitä on tuhat vuotta, kun olen viimeksi mitään tänne
raapustellut. On varmaan aika jotain pientä kertoa maailmastani, jossa tällä
hetkellä elän.
Olen siis nyt ihan yhtä vaille valmis sairaanhoitaja. Olen
tällä hetkellä matkalla takaisin pohjanmaalta etelään, kun kävin koulussa
viimeistä kertaa. Ihanasti
järjestelevät, että saan tehtyä viimeisetkin byrokraattiset hommat pois alta
etelästä käsin. Kirjoitan esimerkiksi opinnäytetyöni kypsyysnäytteen
(maturiteetin) töissä, valvonnan alla toki. Töissäkin ihanasti suostuivat heti,
kannustavat niin mahtavalla tavalla näiden opiskelujen loppusuoralla.
Maanantainakin kun kävin vielä töistä hakemassa työtodistuksia ja
allekirjoitusta, niin olivat laittamassa todistusta työtunneista leimojen kera.
Kysyivät vielä, että tarvitseeko arviointiinkin leimaa - sanoin, että enköhän
pärjää ilman. Täytyy kyllä antaa joku superlahja koko porukalle, mutta
erityisesti minun ns. ohjaajilleni, kun valmistun ja kun lähden tuolta elokuun
lopussa. En tiedä vielä, mitä nuo lahjat tai lahja sisältää, mutta jotain
hienoa sen täytyy olla. Onneksi tuo kekseliäisyys ja luovuus ei ole ihan
hukassa meikäläisen kohdalla kun puhutaan lahjoista.
Jos ei ihmeitä tapahdu, niin kesäkuun 18 päivä tämä tyttö
valmistuu.
Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, olen tässä keväällä
aloittanut personal trainerin valmennuksessa, joka sisältää saliharjoittelun
lisäksi ravitsemusvalmennusta. Tässä on jo pieniä tuloksia huomattavissa,
mitään suurta ei tosin, mutta mikä kiire valmiissa maailmassa olisi? Ja
toisekseen haluan pysyviä tuloksia, tulevaisuutta ajatellen. Sen vuoksi
muutokset pitää tehdä rauhassa .
..mutta koska olen nopea liikkeissäni, olen jo hankkinut
lisää opiskelua. Tästä voin kirjoitella myöhemmin. Pääsen kuitenkin lähemmäksi
unelmiani tämän avulla. Sattumaa tai ei,
kun tämä osui muutenkin mielenkiintoisen kevään kohdalle.
Mitä tämä kevät on muuten sisältänyt? Elämäntaparemonttia,
opiskelujen viimeistelyä.. sekä kriiseilyä. Täytin tuossa jokin aika sitten 28
vuotta, tiedossa on valmistumista ja kesä kuulemma aiheuttaa sitä, että ihminen
alkaa hulluksi. Olen alkanut miettiä vähitellen pidempiaikaista parisuhdetta,
perheen perustamista (miten suhtaudun siihen) ja kaikkea muuta tällaista
"aikuisuuteen" liittyvää. Töissä sain hyvät naurut ja keskustelut
mummujen kanssa siitä, onko minulla ikä-, valmistumis- vai
kevät"kriisi" menossa. Onneksi asioihin voi suhtautua myös
huumorillakin. Näiden takana kuitenkin on tullut mietittyä vakavasti elämää ja
omaa tulevaisuutta, vaikka siihen ei voi täysin vaikuttaa.
Teemana on ollut enemmän tai vähemmän kuolema, jonka näen
tarkoittavan vanhan minä kuolemista ja uuden syntymistä. Sitä prosessia tässä
on menty aika lujalla vauhdilla osittain eteenpäin. Elämäntaparemontista lähtien on tullut
uudistettua omaa ajatus- ja toimintamalleja. Näiden lisäksi on minulla tullut
juuri tuonne ihmissuhdesaralle uutta. Jossain välissä on tiedossa matkustamista
Pohjolaan katsomaan mitä tällä saralla voisi tapahtua. Jotain on jo
tapahtunutkin, mutta en uskalla kovin tarkasti täällä puhua.
Suuremmin on taitanut tapahtua tuolla pään sisällä. Alan
olla onnellinen. Liekö sitten johtuu keväästä tai
suuremmista prosesseista tai
kaksisuuntaisen mielialahäiriöin esiintulosta, mutta nautin tästä!
Taidan olla aika onnellinen tällä hetkellä, asiat ovat niin
kuin pitääkin. Suunnitelmia on, mutta annan myös elämän tuoda oman näkemyksensä
esille. Valmiina ollaan :)
P.S.Voipi olla, että alkaa tulla nyt tiheämpään tätä tekstinpoikasta, jos tuo kirjoituspuoli alkaisi taas kukoistamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti