Muutosta hyvässä kuin pahassakin

Nyt on koulun teoriatunnit lusittu ja jäljellä ei olisi paljoa, kunnes koittaisi tämän tytön valmistuminen johonkin ammattiin. Tekemistä on ollut niin opiskelujen kuin muidenkin asioiden tiimoilta, kuten yhdestä postauksesta olette voineet päätellä. Loppuviikko on ollut omistettu yhteiselle kämppisajalle ja omien akkujen lataamiseen. Tämä kaikki tekeminen ja liikkuminen hienoudessaan vaativat aina toisinaan sen, että pitää ladata akut, jotta jaksaa jatkaa.

Seuraavana urakkana on kahden viikon työputki ja sen jälkeen alkava harjoittelu, joka pitäisi päästä läpi, jotta kaikki sujuu kuten pitääkin. Kaikkien sattuminen taas yhteen pötköön ja saumaan tässä hieman rasittaa, mutta sen tiesin jo valmiiksi keväällä. Tämän syksyn ei ole ollut tarkoitus olla hiljentymistä talvea ajatellen, vaan nyt on ollut sitä loskaa ja lehtien haravoimista ihan tässä omassa elämässä. Syystöitä. 

Muutto on toisaalta ihanaa ja toisaalta se herättää jo valmiiksi sellaisen tunteen, että kun voisi juosta vaikka Siperiaan karkuun (ehkä joku lämmin paikka olisi parempi, Espanjaan jonnekin?). Olemme nyt Jn puolen perheen ja tuttavien armoilla tässä muutossa. Se on hyvin hankalaa minunlaisen luovuttaa tässä asiassa ns. valtaa ja antaa muidenkin osallistua. Luottaa toisiin, että kyllä ne asiat hoituvat ja vielä ajallaan. 

Haluan vaikuttaa siihen, millä tavalla, missä vaiheessa ja milloin hyppään sinne tuntemattomaan?

Kun tulen Helsingin töistä, niin meillä on neljä viikkoa tosiaan aikaa järjestää itsemme kunnolla Helsinkiin. Tuona neljän viikon aikana pitäisi tietää minne muuttaa, tehdä järjestelyjä itse muuttoilmoituksista lähtien, sopimuksien irtisanomisia ja uusien sopimista jne. Tämän lisäksi on tulossa vieraita, pitäisi tehdä harjoitteluun liittyviä tehtäviä, tehdä ja päästä läpi tentti ja hyvällä järjestää toinen tentti joulukuulle Helsinkiin (tieto pääsinkö tentistä läpi, pitäisi tulla piakkoin). Unohdinko jo mainita opparin? Ja sen, että olisi hyvä näyttää muultakin kuin stressaantuneelta zombilta harjoittelussa?

Tänään heräsin siihen, että minulle yritti fibrokivut päälle, vinkkinä varmaan yläkerrasta, että voisi vähän miettiä asioita. Olen tänään sitten yrittänyt lievittää omaa stressitasoani (ja kipuja) liikkumalla sekä tekemällä paljon. Kävin hakemassa varastostamme kaikki laatikot ja muut tavarat tänne kämppäämme ja olen aloittanut omien tavaroiden läpikäymisen. Olen pakannut niitä tavaroita jo valmiiksi, joita tiedän, ettei tarvitse ennen muuttoa. (Sekä ne ovat kyllä löydettävissä hyvin, jos tulisikin yhtäkkinen tarve jollekin.) Olen saanut jotain energiaa ja stressiä purkaa siihen. Aloitin sitä hieman jo eilen ja tänään olen jatkanut. 

Täytyy itseään "kehua" siitä, että tämän muutto tulee sisältämään paljon luopumista. Yllättävän monista tavaroista olen valmis luopumaan. Haluan mennä Helsinkiin toki vähällä tavaramäärällä, mutta myös aloittaa taas uudelta tyhjältä pöydältä. Samalla tämä muutto taitaa olla itsensä puhdistamista.

Olen valmis luopumaan vanhasta ja menemään kohti tuntematonta.

Kyllähän sitä jokainen vähän jännittää (ja stressaa) ennen benjihyppyä?

- N