Rakkaudesta

[Lupailin eräälle ystävälleni, että saattaisin kirjoitella tänne taas päivitystä, joten pitää se lupaus pitää. Tämä on nyt omistettu sinulle rakas ystäväiseni.]

Olen kirjoittanut tänne blogiin neljä luonnosta pääteemana rakkaus. Mielestäni hyvin hauskaa tässä on se, että minähän olen tunnettu kyynisyydestäni ja pessimistisyydestäni ja nyt pitäisi kirjoittaa jotain hienoa rakkaudesta?

Vaikka olenkin kyyninen ja pessimistinen ja tulen sitä aina olemaan, ei se tarkoita toisaalta sitäkään, etteikö näiden kuorien alla olisi rakkautta kaipaava ja sitä jakava ihminen. Periaatteessa itse rakkaus ei taida olla kovin erikoinen ja monimuotoinen, luulen, että se muotoutuu erilaiseksi, kun se menee ihmisten läpi. Suodattuu.

Jos ajattelen rakkautta universaalina asiana, on se positiivista energiaa, välittämistä, rakkautta kaikki olentoja ja olioita kohtaan. Sitten kun mennään yksilölliselle tasolle, näen siinä olevan neljää (tai viittä) eri tasoa: lähimmäis- ja kaveritaso, ystävätaso ja parisuhde. Jokainen voi omalle kohdalleen miettiä noiden tasojen eroa tai miten itse käsittää ihmissuhde"tasoja".

Monet voisivat sanoa, että lähimmäistaso on sellainen, jossa on kysymys enemmän välittämisestä kuin rakkaudesta. Parisuhteessa alussa olisi enemmän ihastumista ja rakastumista kuin rakkautta. Katson kuitenkin, että kaikki nämä lähtee rakkaudesta: rakkaus on oma pakettinsa, josta lähtee eri muotoisia ja eri tavoin ilmenevää rakkautta. Ihastuminen, rakastuminen, välittäminen, rakastaminen ym. - kaikki ne ovat rakkautta.

Rakkaudella on sääntöjä tai mielestäni yksi pääsääntö: sitä ei saa yrittää sitoa. Rakkaus on yksi osa tätä eloa ja se voi tulla esiin yllättävillä tavoilla ja silloin kun sitä vähiten odottaa. Joskus se tulee esille vaikeissa tilanteissa, esimerkiksi kun huomaat, että olet vaarassa menettää jonkun ihmisen, vaikka vakavan sairauden takia tai onnettomuudessa. Se muistuttelee läsnäoloaan silloinkin kun sitä vähiten kaipaat - tästä minulla on eniten kokemusta. Olen huomannut monet kerrat, kun olen ollut tässä elämänpyörässä siinä vähemmän mukavassa vaiheessa, kuinka löytyy niitä kultaisia ihmisiä - lähes tuntemattomiakin - jotka tavalla tai toisella kertovat tai osoittavat välittävänsä. Silloin kyllä tekisi mieli näyttää keskisormea maailmankaikkeudelle, koska haluaisi vaan maailman olevan kylmä ja musta paikka. Hetken kuluttua olet erittäin kiitollinen. Minulla on ollut uskomattoman paljon näitä ihmisiä, joita kaikkia haluaisin kiittää sydämeni pohjasta.

Rakkaudella on se puoli, että jos yrität sitä sitoa, se voi karata tai yrittää kadota pitkäksi aikaa. Olen toisinaan yrittänyt sitoa ystäviäni niin, etteivät saa tehdä tiettyjä asioita, koska minä sanon niin ja määrään vedoten ystävyyteemme. Olen yrittänyt sitoa heitä sen takia, että olen heidän ystävänsä ja välitän heistä. Maailmankaikkeudelle kiitos, että tärkeimmät heistä ovat vielä ystäviäni. Ja anteeksi siitä, olen joskus yrittänyt tehdä sellaista. Toisaalta rakkaudelle ominaista on sekin, että se koettelee meitä. Se koettelee sitä ihmistä, jolle tulee uutta rakkautta, mutta myös hänen lähipiiriään. Se vaatii ihmisiltä. Rakkaus on tässä ja nyt - samaan aikaan se vaatii myös tahtotilaa kaikilta.

Rakkauden pitää antaa olla vapaa. Kun päästät sen vapaaksi, se pystyy hengittämään ja silloin se tulee luoksesi ja pysyy luonasi. Se vaatii sinulta paljon, mutta myös antaa paljon. Se vaatii sen, että päästät irti ja annat elämän viedä.

Irtipäästäminen voi olla hyvin hankalaa ja vaativaa, me ihmiset kun haluaisimme, että elämä kulkee tietyllä tavalla ja pysyy muuttumattomana. Haluaisimme niin määrätä, miten tämä elämä menee. Me elämme paljon menneisyydessä - kuten allekirjoittanut valitettavan usein - tai murehdimme tulevaisuutta, kun meidän pitäisi elää tässä ja nyt. Kun esiin tulee uusi rakkaus (ystävä, kaveri tai mahdollinen parisuhde jne.), meissä herää pelkoja ja muistoja menneisyydestä.  Katsomme uutta tilannetta niiden lasien läpi ja unohdamme elää siinä hetkessä. Tuomme vanhat peikkomme uusiin tilanteisiin ja peikkojen kanssa yritämme kahlita ja tehdä tilanteesta hallittavamman.

Otamme menneisyydestämme peikot ja pelkäämme niiden kanssa tulevaisuuden mörköjä.

Ihminen elää paljolti pelkojensa kautta, kun meidän pitäisi elää välittämisen ja rakkauden kautta. Pelkäämme monia asioita: menettävämme toisen ihmisen rakkauden takia, menettävämme elämänhallinnan tunteen, pelkäämme rakkauden katoamista, muuntumista. Faktahan vain on se, että elämä muuttuu halusimme sitä tai emme ja rakkaus on muuttuvaista. Jos otetaan nyt esimerkiksi rakas kämppikseni J (tiedän että tykkäät olla esillä "julkisuudessa" ja vieläpä esimerkkinä ;), niin meidänkin välimme ovat hyvin paljon muuttuneet. En osaa sanoa Jn puolesta, mutta omasta puolesta voin sanoa, että meidän ystävyys on syventynyt hyvin paljon vuosien myötä. Aluksi en tahtonut uskoa, että sellaista yhteyttä ja ystävyyttä voi olla, joka vieläpä kestää (menneisyyden kautta eläminen, peikot mukana). Olen häntä käskenyt häipymään elämästäni useamman kerran. Olemme yhdessä käyneet uskomattomat elämän pyörteet läpi ja olemme puolin ja toisin (tai enemmänkin minä) testanneet ystävyyttämme ja toisen välittämisen tasoa. Ennen tarvitsin enemmän sitä osoitusta, että toinen on ja pysyy, välittää edelleen. Testasin, kokeilin rajojani. Nyt en enää samalla tavalla tarvitse sitä tietoa. (Tiedän, mitä J ajattelet tässä kohdassa, joten voin sanoa, että kyllä vieläkin kaipaan sitä huomiota toisinaan, mutta se ei liity siihen, että epäilisin, että välittääkö toinen minusta.)

Jos otetaan toinen esimerkki, exäni V, joka ehkä toimii parempana kuvauksena. Olimme aikoinaan useita vuosia on/off-suhteessa. Hän taitaa olla ns. ensimmäinen oikea "rakkauteni". Eromme aikoihin tuli tilanne, ettemme voineet olla minkäänlaisissa väleissä. Rimpuilin sen asian kanssa kauan. Päästin irti, sorruin ja halusin puuttua asioihin, päästin irti, sorruin ja tipuin.. Lopulta, viime hetkillä sain otettua itsestäni sen verran irti, että tajusin päästää aikuisten oikeasti tilanteesta irti ja antaa aikaa. Kipua se vaati. Vuosia kului  monia ennen kuin pystyimme puhumaan ja käymään läpi suhteemme aikaisia asioita ja pyytämään toisiltamme anteeksi. Nyt olemme puheväleissä, emme jatkuvassa yhteydessä, mutta jos toiselle on asiaa, se onnistuu. Aikoinaan olimme yhdessä, nyt olemme hyvissä väleissä olevia exiä. Rakastin aikoinaan häntä kuin parisuhteessa kuuluukin, nykyään välitän hänestä erittäin paljon ja toivon hänelle kaikkea hyvää. Meillä tulee olemaan aina oma menneisyytemme ja yhteys, jonka vain me ymmärrämme. Irtipäästäminen hänen kohdallaan on tarkoittanut sitä, että rakkaus on muuntunut, mutta pysynyt välillämme.

Enkä koskaan oikeastaan usko siihen, että rakkaus kokonaan katoaa. Me ihmiset vaan teemme elämästämme niin hankalaa ja ongelmallista, että luulemme sen kadonneen tai tässä elämän monimuotoisuudessa "unohdamme", että mitä läheisemme oikeasti merkitsevät meille.

Jokaisen ihmisen kuuluu tehdä tässä elämässä virheitä, ilman sitä elämä ei olisi elämää. Sanoisin kuitenkin monille, että miettikää useita kertoja tekojanne, ennen kuin annatte mörköjenne ja peikkojenne yrittää hallita tätä hetkeä ja rakkautta. Tässä minullakin on - juuri tällä hetkellä - paljon oppimista ja toivon, että pystyn vielä korjaamaan jälkiäni.

Rakkaus on vapaaksi päästämistä, luottamista ja tässä hetkessä elämistä. Se muuntuu, mutta ei katoa. Jokainen voi vaikuttaa siihen, minkälaisten suodattimien kautta sen päästää elämäänsä.

Olen viime aikoina kuunnellut tätä kappaletta, koska omassakin elämässä on juuri tähän teemaan liittyviä muutoksia ollut. Kuunnelkaa: John Newman

Olkaamme yhteyksissä taas

- N