Luonnoksista julkaisuun

Tervehdys taas :)

Olen kyllä tänne kirjoitellut paljon (tai no riippuu paljon-sanan määritelmästä), mutta en ole saanut julkaistua. Ennemmin on tahtonut olla tuo tallennus- kuin julkaisunappi käytössä. En tiedä mistä se oikein johtuu, mutta yritetään hieman taas parantaa. Tälläkin hetkellä minun tulisi kirjoittaa opinnäytetyötä ahkerasti, mutta sitä voin tehdä aamuvuorojen jälkeen tulevina päivinä, ellei nyt satu olemaan ihan tappovuoroja vaihtelun vuoksi.

Minulta meni rikki rakas "kelloni" eli toisin sanoen sykemittari, joka on toiminut enemmän kellona kuin alkuperäisessä tarkoituksessaan sykemittarina. Virallinen syy mitä luultavammin on liiallinen kulutus, mutta minulla on myös epävirallinen - tai hippimäisempi - syy mielessä. Olen paljon mennyt viime aikoina kellon mukaan. Kiirettä on pitänyt töissä, eilenkin tein 1,5 tuntia enemmän kuin oli vuorolistaan merkitty. Olen myös ollut hyvin suorituskeskeinen viime aikoina.

Toki tähän kaikkeen on ollut "järkevä" syynsäkin. Nimittäin jos haluan valmistua, niin tuo opinnäytetyö pitää tulla valmiiksi joskus. Siihen prosessiin on oma aikataulunsa, joiden puitteissa pitää mennä. Toisinaan opparin tekeminen kuitenkin menee liian tahkoamiseksi ja suorittamiseksi. Asioita voi tehdä monella tavalla, rennolla tai tappotahtisella otteella. Useimmiten itsellänikin kirjoittaminen sujuu paremmin, kun takaraivossa ei kolkuta se päällepäsmäri, joka kolkuttamisen lisäksi samalla huutaa, että pitäisi olla tehtynä jo enemmän.

Suoritus-, aika- ja tehtäväkeskeisyydestä ajattelin pysähtyä ja suuntautua kiitollisuuslinjalle. Katselin siskoni blogia, jossa hän oli bloginsa vuosipäivänä kiitellyt ihmisiä. Matkin nyt hieman häntä. Tänä kesänä jos milloinkaan sain hyvän opetuksen siitä, että koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu ja kauanko elämme täällä. Senpä vuoksi haluan kiittää spesiaaleja ihmisiä, jotka jostain syystä kestävät minua ja haluavat vapaaehtoisesti (lukuunottamatta siskoani, jolla on sukurasite tuomassa pakollisuutta ja velvollisuutta) viettää kanssasi aikaa.

Tässä tulee kiitosta (ei missään erityisessä järjestyksessä) :

Yhdessä: suurimman osan aikaa ihmettelen hyvin paljon, että miten te kestätte minua. Jos voisin, niin lahjoittaisin jokaiselle teistä Nobelin-palkinnon kärsivällisyydestä ja kestävyydestä. Ilman teitä en jaksaisi tätä ihmeellistä ja välillä niin tympeää maailmaa. Tuotte väriä maailmaani. Olette minun perheeni. Kiitos ja kumarrus.

Erikseen:

J - kuten sinulle tuossa vähän aikaa sitten sanoin: olen erittäin kiitollinen, että olet olemassa. Tällä hetkellä en tiedä mitä tekisin ilman sinua. Olen testannut tahallani ja tietämättäni testannut sinun kärsivällisyyttä hyvin monta kertaa, jos ajatellaan jo pelkästään kämppisaikaamme. Joskus mietin kyllä, että mitä sinä (ja monet muut, mutta erityisesti sinä, koska asut kanssani) näet minussa niin paljon, että haluat asua kanssani ja muutenkin kestät kahjoa ystävyyttämme.

Siskoni - olet monta kertaa sanonut, että haluat olla joskus se isosisko, jonka ansaitsen. Jos et tiedä, niin minulla on jo sellainen. En tarvitse toisenlaista siskoa, enkä edes haluakaan. Pian voisi käydä niin, että sitten vain minä edustaisin meidän hullua perhettä - mihin se ilo sitten katoaisi, jos sinusta tulisi ns. tavallinen? Olen erittäin ylpeä sinusta. Kiitos tuesta ja ymmärtämisestä - yhdessä kestetään mitä vain.

K - sinusta lähti tämä idea tähän kiitollisuuspostaukseenkin. Tiedäthän, että jos et menisi ja toteuttaisi juuri sitä mitä haluat, niin tulisin ja potkisin sinut tekemään niin? Enkä myös yhtään ihmettele sitä, että niin monet haluaisivat nähdä sinua - ota se kohteliaisuutena ja hymyile päälle. Olet ansainnut sen. Arvosta itseäsi enemmän ja aliarvioi itseäsi vähemmän. Kierrä ennen tapaamistamme maailma ja valloita kaikki ihmiset. Mikään ei muutu meidän välillä, vaikka välimatka olisi mikä.

M - Joskus aikoinaan kun tapasin sinut ensimmäisen kerran Zenossa, taisin pitää sinua sellaisena ihmisenä, jonka kanssa en voisi ystävystyä. Maailmankaikkeus oli vähän toista mieltä ja taisi näyttää minulle pitkää nenää - mistä olen kiitollinen. Tasapainotat hyvin minun hörhöpuoltani, tuot maantasalle aina kun siihen on tarvetta, mutta silti toimit myös monissa asioissa vertaistukena. Sinusta on hyvin moneksi, nainen.
Sen lisäksi olet vielä niitä hyvin harvoja ihmisiä, joiden kanssa jaksan (kestän) lähteä vaateostoksille!

A& K - teitä ajatellessa tulee kyllä hymy kasvoille. Olen joskus ollut teidän opettajana, mutta taitaa olla niin päin, että te olette opettaneet minua enemmän kuin minä teitä. Turhan harvoin olemme yhteydessä, mutta taitaa olla siinä sekin puoli, että ne toisenlaisetkin yhteyskanavat pelaavat meidän välillä. Minua on usein naurattanut se, että kun ollaan yhteyksissä, on siinä aika monesti jokin muistutus samaan aikaan minulle. Olette uskomattomia yhdessä kuin erikseen - pitäkää siitä kiinni ja jatkakaa samaan tyyliin.

T - olet elämäni mies, senhän sinä jo tiedät. Edelleen haluaisin muistaa sen päivän tai edes sen vuoden kun tutustuimme. Tietäisi kuinka monetta vuotta juhlimme yhteistä taivalta? Toisaalta vuosilla ei taida olla väliä vaan laadukkailla hetkillä, joita meillä jo on ja joita kertyy lisää koko ajan. Muistan ja pidän kiinni edelleen siitä lupauksesta, että jos kumpikaan meistä ei ole löytänyt ketään ennen keski-ikää (50?), niin menemme naimisiin ja perustamme kulissiavioliiton. Kukaan muu ei olisi siihen yhtä sopiva kuin sinä.

+ monet muut. Olette rakkaita ja tärkeitä. Kiitos teille, että olette elämässäni mukana.

- N.