Kävin viime viikon perjantaina taas opintopsykologini luona (joskus niin ihmettelen, miksi hän ei ole ohjannut minua jo muualle) ja sain taas lisää oivalluksia. Yksi suurimmista ongelmistani on liiallinen kiltteys ja se, että sallin sen itselleni. Tiedostan hyvin, että mitä haluaisin sanoa tai tehdä, mutta sitten huomaan tekeväni ja sanovani toista ja olen vihainen, ärtynyt ja suuttunut - itselleni.
Tästä esimerkkinä se, kun yritimme kaveriporukalla nähdä kotiseuduillani tuossa jokin aika sitten. Sanoin heille, että olkaa yhteydessä, ilmoitelkaa, miten teette ja vieläpä ajoissa. Minä kun en pääse täältä kovinkaan nopeasti kotiseudulleni. Miten sitten kävi? Puhuin siskolleni päivänä, jolloin olisi alunperin suunniteltu tapaamista kotiseuduille, että en suostu enää lähtemään matkustamaan näin lyhyellä varoitusajalla. Kaveri soitti ja totes, että he ovat samana päivänä menossa kotiseuduille, jos vaan saadaan kyydit ym. järjestymään. Mitä minä sanoin? Kiersin ja totesin, että jos todella ovat menossa sinne, niin kait minä sitten voin tulla ja vielä ärisin jotain siitä, että olisivat voineet hoitaa asian ajoissa. No, lopulta sitä tapaamista ei tullut, mutta mikä tässä opetuksena? Minä en osaa pitää rajojani ja olla "ilkeä".
Psykologi totesi, että olen jo lapsuudessa kotonani omaksunut sen uhrautuvan roolin ja sitä olen vienyt sitten mukanani moniin ihmissuhteisiin. Nyt sitten näin "vanhana" pitää opetella uutta. Kuten kämppikseni ehdotti, taidan aina välillä pitää sellaisia itsekkyyspäiviä. En kaikissa asioissa ajattele ensimmäisenä muita ja huomioi kaikkien muiden tahojen (jotka eivät välttämättä huomaa tai välitä ko. asiasta) mahdollisia ajatuksia ja tunteita.
Se on vaan niin karua, miten sitä on oppinut ajattelemaan automaattisesti ensimmäisenä muita. Jälkikäteen tajuaa mitä on tehnyt, miettii miksi tekee niin sekä toteaa, että se on typerää.
Lopullisena diagnoosina olen antanut tällaisen reseptin itselleni: liiallinen kiltteys (rajojen puuttuminen), kontrollointi, uhrautuvaisuus, pelot maustettuna kultaisen keskitien löytämisellä ja itsensä etsimisellä tästä sopasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti