Pahoitteluni siitä, että blogi oli hetkeen aikaa tauolla. Blogin pitäjä tarvitsisi taukoa, lomaa vähän kaikesta, joten sillä jäi tämäkin rannalle odottamaan vuoroaan.
Taukoa tästä blogista siivitti myös se, etten tiennyt mitä olisin tänne enää kirjoittanut. Tuli sellainen mietinnän paikka, että mitä haluan paljastaa muille ja mitä pitää itselläni. Ei koske pelkästään sitä, mitä kirjoitan täällä blogissa, vaan myös sitä, mistä asioista kerron ystävilleni. Ennen olen kertonut suurin piirtein kaiken, mutta viime aikoina on tullut tunnetta, että haluan pitää jotain ihan vain itselläni. Haluan pitää itselläni jotain omaa ja en (enää) koe tarpeelliseksi kertoa jokaisesta tapahtumasta (sekä ajatuksista) - niitä kun elämässäni riittää ihan tarpeeksi. Jos jätän muutaman välistä, niin tuskin siinä ystävät ja tuttavat menettävät paljoa! Ne tärkeimmät tulen kyllä aina tarinoimaan ja jakamaan muille.
Olen nyt tosiaan ladannut tämän joulun ajan akkujani ja tiivistänyt sekä nollannut vanhaa. Rankka vuosi on takana, mutta hieman näkyy tulevassa vuodessa valoa. Yritän lähteä positiivisella asenteella liikkeelle.
Haluan hyvässä seurassa katsella tähtitaivasta ja hymyillä. Ja vähän tanssia.
Tämä vuosi tiivistettynä: kiitos ystävät. En tiedä kuinka monta kertaa olen sanonut tai olen jättänyt sanomatta, mutta olette elämäni valoja ja enkeleitä. Rinnalla hetken kulkeneille tai niille, joiden kanssa on vain muutaman sadasosasekunnin verran elämän polut kohdanneet: kiitos teille, että olette olleet juuri siinä hetkessä. Monia kauniita hetkiä on jaettu.
Uskoisin blogin päivittymisen jatkuvan paremmalla vauhdilla tuossa ensi vuoden puolella, tosin voi ehtiä jokunen postaus vielä tämän vuoden puolelle. Sen elämä näyttää, nyt aion vaan nauttia elosta, ystävistä, hyvästä ruoasta, rauhasta, levosta, ilosta, hymyistä ja monista muista asioista.
Katsoin jokin aika sitten Seitsemännestä taivaasta (löytyy ylen sivuilta) Satu Salosen tarinan. Hän kertoi siinä, että pitää muistolaatikkoa. Siihen voi kirjoittaa hyviä hetkiä ja tapahtumia. Hän totesi, ettei hänen tarvitse käydä siellä - riittää tieto siitä, että sellainen on olemassa. Mielestäni erittäin kaunis ajatus. Joskus ne hyvät, kauniit ja iloiset muistot tuppaavat unohtumaan. Elämässä kuuluu kuitenkin olla niitä synkempiäkin tapahtumia, ajatuksia ja jaksoja. Uskon (jos niin voi sanoa) pimeään ja valoisaan puoleen - ilman toista ei ole toista.
Näillä ajatuksilla hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille tasapuolisesti.
Voi miten ihana päivitys! Hymyjä ja halauksia. ♥
VastaaPoista