Täällä ollaan taas. Viikko päättyi harjoittelussa ennalta aikaisemmin ja ei niin halutusti. Sain kuulla tänään, että huomenna paikalla ei ole kuin päivystysryhmä, joten pitää ensi viikolla ahkeroida entistä enemmän harjoittelussa - siis kohta melkeinpä asun sairaalassa :D
Mutta paljon on hienoja asioita tapahtunut: olen saanut positiivisia kokemuksia harjoittelussa ja olen opetellut uusia kohtaamistapoja pelkoihin tai asioihin, joiden suorittamiseen on kynnys suurempi. Kyse on sh:n kädentaitojen ja tietotaidon opettelusta, mutta se on hyvin sovellettavissa muuallekin. Myös nöyryyden ja kiitollisuuden muistaminen on taas listalla käytössä ahkerasti.
Sain tänään siis lääkäriltä kiitosta opparin aiheesta ja hän jopa lupautui, että saan olla asian tiimoilta häneen yhteydessä, jos tulee jotain ongelmaa. Siitä tuli oikein loistava mieli ja hyvällä tapaa sain lisää painetta siihen, että suoritan ja teen tuon opparin hyvin. Nöyryyttä ottaa vastaan hyvät asiat sellaisina kuin ne ovat - kuitenkin ilman antamatta niiden nousta päähän väärällä tavalla.
Kiitollisuus muistuttelee itsestään monien hyvien hetkien ja oivallusten kautta. Olen kiitollinen elämästä ylipäätään, mutta tänään oli kiitollinen siitä, että saan opiskella tällä alalla ja tehdä ihmisläheistä työtä. Olen kiitollinen siitäkin, että saan oppia. Kiitollinen olen siitäkin, että näen asialleen omistautuneita lääkäreitä, jotka saavat inspiroitumaan jostain tuberkuloosista!
Tarkoituksena taas alkaa syödä vähän paremmin ja järkevämmin, pääsi vajaan viikon ajaksi menemään huonomman puolelle. Ravitsemuksella on yllättävän suuri merkitys siihen miten se kroppa ja mieli jaksavat. Tulikin mieleeni, että voisi käydä hakemassa pakastimesta raakasuklaata. Suosittelen kaikille.
Viikonloppuna olen taas yksin kämpässä, joten tekemisen "puutetta" varmasti löytyy ja sitä mukaa voisi jotain teemaakin taas käsitellä eteenpäin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti